Hisia kwanza = ensimmäiset tunteet
Olen melkein Suomessa - olen Tukholman lentokentällä! Tunteet kuohuu mielessä kuin koski ja ajatukset rullaa kuin liukuportaat. En tajua, että enää noin kolme tuntia ja olen Suomessa. Luonnollisesti täällä portilla on lähes ainoastaan suomalaisia, kun lentokohde on Helsinki. Tuntuu hassulle yhtäkkiä ymmärtää kaikki, mitä ihmiset ympärillä sanovat. Se saa hymyn huulille ja toisaalta oudoksuttaa. Juttelin jo erään suomalaisperheen kanssa ja oli outoa, miten lyhyeksi keskustelumme jäi ilman tuhansia lisäkysymyksiä, kuten aina Tansaniassa. Outoa on myös se, että tuntuu kauhealta kynnykseltä puhua kenellekään, koska en tiedä miten he reagoivat tuntemattomaan juttelijaan. Mutta mä myös olen Suomesta, kai me nyt jotain puhuttavaa keksitään :D Tajuan, että reppureissaajamoodi on jäänyt päälle. Kaikki eivät halua tutustua randomeihin ihmisiin ja kertoa reissukuulumisiaan. Kaikkialla on myös erikoisen hiljaista. Ei kuulu äänekästä naurua tai keskustelua, lähinnä älypuhelinten hiljaista ...