Pole pole!

Nyt se on sitten kasassa: 1 kpl maisterintutkintoja! Eilen kirjoitin käsi täristen ja otsa hiessä viimeisen tentin täällä SAUTissa ja täten se oli myös viimeinen tentti, mitä mun tarvitsee tutkintooni suorittaa. WOHOO! Kurssit, jotka täällä olen opiskellut eivät ole millään muotoa pakollisia tutkintoni kannalta, mutta silti koen ne hyödyllisiksi ja kiinnostaviksi tulevana sossuna. Myös näyttöä siitä, että kansainvälisyys kiinnostaa. Tärinä ja hiki tenttiessä johtuivat lähinnä siitä, että en ole varmasti yli vuoteen joutunut vastamaan käsin kirjoittaen tenttiin. Joten tilanne oli yhtä uuvuttava kuin ylioppilas-kirjoituksissa aikanaan. Tentit koostuivat kuudesta kysymyksestä, joista piti valita neljä. Jokaiseen sitten esseevastaus, jonka pituuden sai ihan itse päättää. Tai no lähinnä päättää oman tietämyksen mukaan. Tentit eivät tuntuneet ylitsepääsemättömiltä, mutta täytyy sanoa, että ne olivat kyllä haastavia suhteessa luentojen antiin. Ehkä myös se, että olin ehkä 20 % luennoista...

Tulla tutuksi, muuttua miksi. Mennä muualle, löytää lähelle? Pian kolme kuukautta elämää Tansaniassa on vierähtänyt elämänkellossa eteenpäin. Oho! Kun ajattelen tuota aikaa, tuntuu se kliseisesti samalla todella pitkälle ja todella lyhyelle ajalle. Kolmessa kuukaudessa olen päässyt mukaan paikalliseen mwanzalaiseen arjen rytmiin ja tullut päällisin puolin tutuksi paikallisen kulttuurin kanssa. Ugalista  en vielä-kään pidä, embe on mun lempihedelmä sekä daladalassa matkustaminen tuntuu jo arjelta ;) Olen pohtinut paljon viime päivinä sitä, millainen prosessi toiseen kulttuuriin ja sen tapoihin sopeutuminen on ollut. Pohdinnan tulos on seuraava: askelin etenevä ja tuurista kiinni. Sopeutuminen tapahtuu siis hiljalleen. Koen, että sopeutuminen on paljon kiinni siitä, millaisten kokemusten kautta se tapahtuu ja millaista tukea omaksumisprosessiin saa. Koen, että korvaamattoman tärkeä tuki on ollut eurooppalaisten vaihtarikavereiden tuki ja turva – he ymmärtävät, että kun ...