Pole pole!

Siinäpä vasta erikoinen kysymys! Vastaukseksi tarjoan terävän ja ärsyttävän vastakysymyksen - miksi ottaa mukaan turhaan matkatavaraa, joka pitää aina laittaa lentokoneen ruumaan ja maksaa siitä joillakin yhtiöillä pitkä peso ylimääräistä? Miksi ottaa matkatavaraa, jota ei jaksa kunnolla kantaa itse? Miksi yrittää varautua ennalta kaikkiin sääoloihin, kun asiaan voi tarttua tarvittaessa matkan aikana? Noh, asenteeni saattaa olla saivarteleva. Toki matkatavara -gatessa on kyse myös siitä, miten pärjätä useita kuukausia reissussa vähällä määrällä tavaraa. Tässä kohtaa sivallan uudelleen saivartelun miekalla kysymällä: kuinka paljon tavaraa mukana sitten pitäisi olla? Väitänpä, että jokaisella joskus matkustaneella on kokemus siitä, että mukana on liikaa esimerkiksi vaatteita. Minulle toimiva ratkaisu tähän ongelmaan onkin rajoittaa mahdollisuutta hamstrata eli ottaa mukaan alun perinkin pieni matkatavara. Sellaista pakatessa tulee kysyttyä itseltään monta kertaa, että "pärjäänk...

Reppu on esine, johon voi pakata esineitä ja kuljettaa niitä näppärästi  mukanaan. Reppu voi kestää pitkään, etenkin jos se on laadukkaasti valmistettu ja tarvittaessa korjattu. Tunnistan jo noin 12-vuotiaana ajatelleeni, että haluan oman elämäni olevan kuin reppu. Reppu, jonka voin pikkuhiljaa pakataan täyteen kokemuksilla ja kuljettaa näppärästi mukanani. Reppu, joka rispaantuu ja kulahtaa, mutta korjausompelussa mukana joukko erilaisia taitajia liimaamisesta kirjontaan. Reppu, jonka pikkutaskuihin voi kätkeä ja vahingossa unohtaa kaikenlaisia aarteita. Nyt 27-vuotiaana ajattelen edelleen niin. Reppu on minulle osuva tapa kuvata elämäntapaani ja kokemustani hyvästä elämästä. Hyvä elämä on reppu, jonka sisältö ja kunto muuttuu alati. Se vaatii myös jatkuvaa uudelleen avaamista, purkamista ja pakkaamista. Mielestäni kokemus omasta elämästä koostuu minäkuvan, eli käsityksestäni minusta itsestäni, ja maailmankuvan, eli käsityksestäni ympäröivästä maailmasta, duolaulusta. Väitän,...