Reppu

Reppu on esine, johon voi pakata esineitä ja kuljettaa niitä näppärästi  mukanaan. Reppu voi kestää pitkään, etenkin jos se on laadukkaasti valmistettu ja tarvittaessa korjattu.

Tunnistan jo noin 12-vuotiaana ajatelleeni, että haluan oman elämäni olevan kuin reppu. Reppu, jonka voin pikkuhiljaa pakataan täyteen kokemuksilla ja kuljettaa näppärästi mukanani. Reppu, joka rispaantuu ja kulahtaa, mutta korjausompelussa mukana joukko erilaisia taitajia liimaamisesta kirjontaan. Reppu, jonka pikkutaskuihin voi kätkeä ja vahingossa unohtaa kaikenlaisia aarteita. Nyt 27-vuotiaana ajattelen edelleen niin.

Reppu on minulle osuva tapa kuvata elämäntapaani ja kokemustani hyvästä elämästä. Hyvä elämä on reppu, jonka sisältö ja kunto muuttuu alati. Se vaatii myös jatkuvaa uudelleen avaamista, purkamista ja pakkaamista. Mielestäni kokemus omasta elämästä koostuu minäkuvan, eli käsityksestäni minusta itsestäni, ja maailmankuvan, eli käsityksestäni ympäröivästä maailmasta, duolaulusta. Väitän, että tämän duon sointuihin vaikuttaa varmimmin liikkuminen pois omalta tyypilliseltä elinpiiriltä. Duo voi säilyä ainiaan narisevana aikuisena naisena Esson baarissa, tai saada latinopainotteisia vaikutteita Cobacabanan karnevaalisoundeista tai Rhodoksen karaokebaareista.

Elämäni reppumaisuus on tarkoittanut minulle jo vuosien ajan sitä, että omistan vähän, mutta vaihdan maisemaa, teen ja koen paljon. Tällä kertaa olen matkalla kohti Etelä-Amerikkaa.

Siispä: jupiskoon reppuni riiminsä rupiset tästä eteenpäin etelä-amerikkalaisissa tunnelmissa :) En aio katkoa sen nyörejä, vaan solmia ne uusilla tavoilla! Tervetuloa blogini äärelle :)