Ninafanya kazi ya kujitolea na watoto = Teen vapaaehtoistyötä lasten kanssa

Pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
monta kotia vailla.

Viiva piirtyy seinäksi,
väri kaartuu katoksi.
Paperilla ikävä.

Rakkaita terveisiä Upendo Daimasta, katulasten keskuksesta pojille sekä Cheka Sanasta, jonne puolestaan päätyvät tytöt kadulta. Upendo Daimassa olen ollut vapaaehtoisena jo pari kuukautta kahtena päivänä viikossa. Tyttöjen keskuksessa sen sijaan olen ollut vasta pari kertaa ja muutaman kerta tulossa: siellä ohjaan tytöille tiistaisin artwork-tunnin, jossa piirretään tai maalataan. Poikien kanssa ohjelma on vapaampi, sillä pojat tulevat keskukseen suoraan kadulta. Yleensä mekin piirretään tai maalataan, ja totta kai: pelataan jalkapalloa!

Yleisimpiä reittejä katulapsen elämään ovat seuraavat: kotona koettu väkivalta, perheen köyhyys ja ei-vakavaraisuus, muiden katulasten antama esimerkki ja tuki kohti toisenlaista elämää kadulla. Myös se, ettei vanhemman uusi puoliso hyväksy hänen ei-biologista lastaan elätettäväksi, on tyypillinen syy kaltoinkohtelulle ja lapsen karkaamiselle. Lisäksi vanhemmat voivat laiminlyödä tehtäväänsä lasten kasvattajana ja ”henkisenä” huolehtijana, kun heidän täytyy keskittyä täysipäiväisesti elannon hankintaan. Tällöin lapsi voi kokea olevansa hylätty sosiaalisesti, vaikka ruokaa riittäisi pöytään ja puhtaita vaatteita päälle. Nämä asiat tulivat esille keskustelussa kahden Cheka Sana tyttöjen katulasten keskuksen työntekijän, Yvonnen ja Emmanuelin, kanssa.

Olen oppinut täällä, että katulapsen auttaminen ei ole yksinkertainen kuvio. Ei sillä, että olisin sitä mieltä koskaan ollutkaan. Mutta olen nyt alkanut ymmärtää täällä, ettei katulapsena oleminen ole samanlaista jokaisen kohdalla. Usein tarina on se, että lapsi päätyy kadulle huonojen kotiolojen tai vanhempien kuoleman myötä. Tie kadulta keskukseen kulkee yleensä niin, että paikalliset keskukset tekevät jalkautuvaa työtä kadulla päivisin ja öisin. Jos lapset suostuvat lähteä mukaan, heidät toimitetaan sinne suoraan ja aletaan pohtimaan sopivaa kuviota jatkoon.

Miettinette siellä, että miksi joku lapsi ei haluaisi lähteä pois kadulta? Jotkut lapset viihtyvät kadulla ja sen vapaudessa, eivätkä pysty sopeutumaan keskuksiin. Tämä johtuu siitä, että kadulla on vapaus tehdä mitä vaan, katulasten porukka tukee ja turisteilta saa joskus rahaa ostaa limsaa jne. Totta kai kadulla ei ole varmaa yöpaikkaa, taattua turvallisuutta tai varmuutta ruoasta. Tyttöjen kohdalla iso riski on seksuaalinen hyväksikäyttö tai päätymään asumaan bordelliin. Toisaalta monenlainen hyväksikäyttö voi olla tuttua monelle jo kotioloista. Poikien kohdalla riskinä on joutuminen väkivaltaisuuksiin ja osaksi katulasten jengien verkostoa: nuoremmat pojat joutuvat keräämään rahaa vanhemmille pojille. Tyypillistä on myös vanhempien poikien tekemät ympärileikkaukset nuoremmille…

Karua! Kamalaa! Kurjaa!

Mutta mitä voin edelleenkään tehdä? Miten voin auttaa näitä lapsia? Miten voin saada aikaan sen, että heidän perheensä pystyisi ottamaan jokaisen pikkuisen takaisin ja voisi tarjota hänelle mahdollisuuden hyvään elämän alkuun?

En tiedä, mutta tätä voin tehdä heidän kanssaan <3