Maisha anaendelea = Elämä jatkuu

Aika lentää Afrikassa! On kulunut jo viikkoja siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne teille bloginlukijoille terveisiä. Syynä on ollut kiire, mutta myös tekniset haasteet: sähköt on usein poikki ja nettiyhteys ei aina toimi erinäisistä syistä. Tällä hetkellä nettini ei toimi, sillä minun pitää mennä uudelleen Vodashop -toimistoon näyttämään passini, jotta pre paid -liittymäni voidaan päivittää. Tämmöisiä jänniä arjen haasteita.

Muutoin arki sujuu täällä entistäkin tutummin ja mukavassa rytmissä. Kolmena päivänä viikossa olen päätoiminen opiskelija SAUTIssa, missä opiskelen nyt neljää kurssia. Kursseja olen valinnut vähän sieltä sun täältä, eli eri departmenteista, sillä ne tulevat joka tapauksessa tutkintoni vapaavalinnaisiksi suorituksiksi. Olenkin valinnut kaksi kurssia sosiologiaa, yhden feminististä kirjallisuutta käsittelevän kurssin sekä ranskan kurssin – Oui, je voudrais parle francais trés bien! Loppuviikosta torstaina ja perjantaina olen vapaaehtoisena Upendo Daima nimisen järjestön Back to home house -keskuksessa, jossa vietän päiväni leikkien 7-15-vuotiaiden katupoikien kanssa. Olen tullut siihen tulokseen, että vapaaehtoistyö on minulle yliopisto-opiskelua mieleisempää. Tämä johtuu siitä, että yliopisto-opiskelua on takana jo kohta 7 vuotta, joten luennoilla istuminen, ryhmätyöt, esseet ja tentit ovat jo hyvin tuttua arkea. Opiskelussa kiinnostavinta on seurata sitä, miten paikalliset opiskelijat opiskelevat, millaista keskustelua kursseilla herää ja miten paikalliset opettajat opettavat. Ehdottomasti kiinnostavimpia keskusteluita olen tällä hetkellä havainnut feministisen kirjallisuuden kurssilla, kun olemme puhuneet siitä, onko naisella yhtäläinen oikeus ehdottaa seksiä miehelle kuin miehellä vaimolleen tai siitä, että miksi naisten ja miesten tulisi ansaita sama palkka samasta työstä. Kiinnostava maa! Kerron lisää kurssien annista toisessa postauksessa.

Ja tosiaan ne meidän pojat Back to home housessa <3, kuten Marian kanssa jo heitä kutsutaan. Vapaaehtoistyö tuntuu tosiaan opiskelua antoisammalta tällä hetkellä, sillä katulasten elämästä kuuleminen ja läheltä havainnoiminen on minulle jotain aivan uutta. Mulla on myös vähän kokemusta lasten kanssa työskentelystä näin aikuisiällä (nuorena luuhasin kaikki isosena, isos-, kerhon- ja pyhäkoulun ohjaajana olemiset läpi!), joten ajattelen, että tämä on arvokasta kokemusta mulle tulevana sosiaalityöntekijänä. Pääsen näkemään ja kuulemaan läheltä tarinoita siitä, millaisia ongelmia Tansaniassa on perhe-elämän, lasten kasvatuksen ja lasten aseman kanssa. Käsitykseni siitä, että lasten oireilu ja hankalat elämäsuunnat ovat kyllä lähes aina perheestä ja kotoa lähtöisin. Tyypillinen tarina on esimerkiksi se, että lapsen äiti löytää uuden puolison, sillä edellisen kanssa on tullut ero tai hän on kuollut. Ja koska naisen asema yksin lasten kanssa ei ole taloudellisesti helppo, eikä moraalisesti yhteisön hyväksymä, on naisen löydettävä uusi puoliso. Tyypillisesti uusi puoliso ei hyväksy naisten edellisiä lapsia, sillä nehän eivät ole biologisesti hänen. Tällöin aiemmat lapset joutuvat usein erilaisten väkivallan ja hylkäämisen kohteeksi, jolloin jopa mukavampi vaihtoehto lapselle on ”muuttaa kadulle”. Kadulla kuitenkin vallitsevat kadun lait, joihin kuuluu mm. isompien katulasten toteuttamaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä päivittäistä epävarmuutta ruoasta, vedestä ja nukkumapaikasta. Toisin sanoen: niin kuin kotona, mutta kukaan ei määräile niin paljon :/

Huhhuh, karua. Mitä iloa minusta sitten on näille erittäin kaltoinkohdelluille lapsille? Luonnollisesti en pääse poikien kanssa keskusteluihin heidän taustoistaan tai haasteistaan kielimuurin takia. Sen sijaan me leikitään yhdessä, pelataan jalkapalloa, nauretaan ja hassutellaan sekä mennään kävelylle aina perjantaisin. Pääsen siis kokemaan miten tärkeää on antaa halaus, pieni huomionhetki ja rohkaiseva hymy lapselle, jota on löyty, hakattu, solvattu ja ehkä myös käytetty seksuaalisesti hyväksi. En voi parantaa tai muuttaa heidän elettyä elämäänsä, enkä olla psykoterapeutti, mutta voin muutamina hetkinä tarjoa mahdollisuuden olla oikea huoleton lapsi <3

Vesi-ilmapallot on huippuja!<3

Missä on Suomi? / Upo wapi, Finland?