Mimi ni mwanafunzi na ninasoma sosiologi = Olen opiskelija ja opiskelen sosiologiaa
Terveisiä St. Augustine University of
Tanzania yliopiston opintotaipaleeni toiselta luennolta! Ihmettelette varmaan,
että mikäs laiska opiskelija sieltä bloggailee luennolta :P Kyllä, se olen
minä, mutta odottakaahan selitykseni: istun noin 400 muun _paikallisen_
opiskelijan keskellä ja kuuntelen luennoitsijan rätisevää englannin ja osin
swahilin kielistä propagandahenkistä selostusta ylläolevasta kaiuttimesta!
Kyseessä on historian kurssi, jonka aiheena kapitalismi ja imperialismi.
Vieressäni istuu turvasatamani, eli toinen suomalainen vaihtari Maria, jonka
kanssa piilottelemme täällä luennoitsijan katsetta. Luennoitsija puhuu mikkiin
eurooppalaisuudesta ja kapitalismin sairausluonteesta. :D Olemme jo
valmistautuneet puolustuspuheenvuoroon Suomesta kivana pikkumaana Euroopan
reunalla, mikäli luennoitsija huomaa, että olemme mzunguja!
Kiitos siis Marialle, kun kutsuit mut mukaan testaamaan tätä kurssia ;) Aamulla
oli toinen kurssi, joka vastasi enemmän odotuksia. Sen aiheena on sosialisaatio
ja tämän hetken sosiaalisaatio afrikkalaisissa yhteiskunnissa. Luennoitsija
käytti jopa ihan power point esitystä ja puhui todella ymmärrettävää englantia
:) ...toisin kuin näkymät ja kuulumiset tällä kapitalismi-kurssilla:
Opiskelut ovat tosiaan alkaneet. Se
tarkoittaa, että mulla on kolme kurssia valittuna. Aion opiskella ranskan
alkeita, puheviestintää ja sitten tuon sosiologian kurssin. Tämä historian
kurssi jäänee hupaisaksi muistoksi ;) Opiskelutavoitteeni on kaikkea muuta kuin
ahkera tai kunnianhimoinen. Sen sijaan se mahdollistaa vapaaehtoistyön
tekemisen parina päivänä viikossa ja reissailun viikonloppuisin esimerkiksi
Serengetin kansallispuistoon, Kilimanjaro-vuorelle ja ehkä Burundiin,
Mosambiqiin,..hmmm.
Vapaaehtoistyöstä puheen ollen aiomme siis
samaisen Marian kanssa aloittaa tällä viikolla Upendo Daima nimisessä
katulasten keskuksessa vapaaehtoistyön. Vielä meillä ei ole tarkkaa kuvaa, että
mitä siellä voimme tehdä. Tiedossa on se, että kyseessä on Back to home house
niminen paikka, jonne lapset pääsevät halutessaan asumaan suoraan kadulta.
Lapsia siis "etsitään" kaduilta kahtena päivänä viikossa päivä- ja
ilta-aikaan ja pyritään motivoimaan heitä tulemaan keskukseen. Siellä lapsille
tarjotaan asuminen ja päivittäinen ruokailu sekä mahdollisuus kotitilanteen
selvittelyyn. Perhe pyritään integroimaan mukaan ja selvittelemään syitä
siihen, että lapsi on karannut ja halunnut mielummin asua poissa kotoa. Usein
nämä perheet ovat tosi köyhiä, eikä varaa ole edes elättää kaikkia lapsia. Jos
keskukseen tullut lapsi ei voi palata kotiin, voi hän noin 3 kuukauden
arviointijakson jälkeen muuttaa Upendo Daiman toiseen keskukseen. Sieltä käsin
lapsi voi käydä koulua ja saa perusedellytykset arkeen. Toiveena meillä on,
että päästäisi ihan vaan leikkimään ja viettämään aikaa lasten kanssa, sillä
heillä tuskin on aikuisten huomionantokiintiöt täynnä. Toisekseen pääsemme
varmaan mukaan katutyöhön ja lasten terapiasessioihin. Osallistuminen noihin
tuntuu vähän erikoiselta, sillä en toivo, että hauraiden ja epäonnisten lasten
mahdollisuus saada apua heikentyy siksi, että olemme paikalla pelottamassa..
No, ehkä meistä oli iloa ja tuplasti syliä lapsille! <3
[ Paluu kuuntelemaan luentoa.. Ahaa, mzungut
mainittu ja myös eurooppalaiset naiset! :D Jatkamme piiloutumista. ]
Opiskelu täällä on muutenkin hieman erilaista kuin Suomessa. Kurssien aikana ilmeisesti tehdään joitakin tehtäviä, mutta joillakin lähinnä istutaan luennoilla. Kurssien päätteeksi heinäkuussa on koeviikot, jolloin on tentti jokaisesta kurssista. Ei tyypillistä opiskelua mulle, vaikkakin monet teekkaritoverit ovat moiseen tottuneet (terkkuja teille!). Opiskelumuotoa enemmän erilaisuutta kuvioon tuo paikallisten opiskelijoiden tyyli opiskella: he ovat ilmeisen motivoituneita ja innoissaan opiskelusta, mutta kuulema eivät kuitenkaan valmiita näkemään suuresti vaivaa esimerkiksi tiedonhankintaan. Tyyli vaikuttaisi olevan se, että se, mitä valmiiksi heille tuotetaan ja "syötetään" on opittava. Sen sijaan vaivannäkeminen siitä eteenpäin ei kuulema ole kaikkien vahvuutena. Nämä tiedot olen onkinut havainnoiden opiskelijoita ja erään jenkkiläisen professin kanssa keskusteltuani. Lopulta kyseenalaistaminen ei myöskään vaikuta kuuluvan opiskelijoiden vahvuuksiin. Nämä tiedot ovat puolestaan peräisin yhdeltä hollantilaiselta vapaaehtoistyöntekijältä. Hänen mukaansa opiskelijat kirjoittavat kiltisti vihkohinsa sen, mitä opettaja kirjoittaa taululle. Jos ei ymmärrä tai vaikkapa kuule kunnolla, niin se ei haittaa kopiointia :/
Toisekseen yliopistolla on myös monia "hauskoja" toimintapoja ja sääntöjä. St. Augustine University on tosiaan katolinen ja yksityinen yliopisto, joten säännöt voivat olla juuri sellaiset kuin halutaan. Säännöt liittyvät ensituntuman mukaan vanhanaikaisuuteen ja siihen, että osaan opinnoista kuuluu pakollisina opintoina uskonnon kursseja. Lisäksi yliopistolla on tiukahko pukeutumiskoodi, jonka mukaan esimerksiki naiset eivät saa pukeutua housuihin ja muunkin epäsopivasti paljastava pukeutuminen on kielletty. Toisekseen miehet ja naiset asuvat eri asuntoloissa, vaikkakin edistyksellistä on se, että he saavat opiskella samassa yliopistossa. Suomalaisena jotkut säännöt toki tuntuvat absurdeilta ja ehkä myös silleen vähän perustuslainvastaisilta ;) Päivittäin tulee muistuttaa itseään, että olemme nyt Afrikassa, emme Euroopassa. Olemme maassa, joka ei ole yhtä (post)moderni lainsäädännöltään, eikä yhtä länsimäinen kulttuuriltaan. Tärkeintä lopulta on muistaa: tämä ei ole väärin, emmekä me eurooppalaiset ole aina oikeassa. Saatamme olla edistyksellisempi, tehokkaampia ja kykeneviä objektiivisempaa ajatteluun, mutta mekin katsomme silti aina asioita omasta kapeasta pikku näkökulmastamme.
Tiukan reflektoinnin lopuksi vielä muutama kuva yliopiston opetustiloista. Hyvissä käsissä ja maisemissa ollaan <3
 |
Näkemiin! Kwaheri!
