Mini ni mwanamke = Olen nainen
Kuukauden päivät arkea on livahtanut päiväntasaajan lämpimissä
tuulissa. Aika on mennyt arkea eläen ja tiiviisti ympäröivää kulttuuria ja
tunnelmaa havainnoiden. Tunnen voimakasta lämpöä ja liplattavaa iloa siitä,
millainen vastaanottavaisuus ja ystävällisyys minua ympäröivät joka päivä ja
miten rennon kiireettömästi asiat hoituvat <3
Samalla tunnen myös pohjatonta hämmennystä ja kiihtyvää inhoa joitakin tämän kulttuurin piirteitä kohtaan. Naisten asema koskettaa tällä hetkellä eniten. Ei siksi pelkästään, että olen itse onnekas nuori nainen. Sitäkin toki. Sen sijaan koen, että naisten aseman muuttumisen mahdollisuudet ovat hyvin rajoitettuja. Syy tälle on nähdäkseni se, että monet naisten asemaa murjomat käsitykset perustuvat vahvoihin kyseen-alaistamattomiin perinteisiin ja koulutuksen puutteeseen. Harmitukseni ei siis kumpua pelkästään siitä, että tiedän miten heikossa asemassa naiset voivat olla, vaan siitä että muutoksen tuulet asian tiimoilta tuntuvat satunnaisilta pikkupuuskilta.
2. Nainen kuuluu kotiin, ei kouluun tai töihin. Edelleen perinteisissä heimokulttuureissa, kuten vaikkapa Maasaiden keskuudessa, tyttö lopettaa koulunukäynnin ja menee usein naimisiin noin 15-vuotiaana. Mielipiteitä ei välttämättä kuulla, vaan siitä alkaa tehtävän täyttäminen miehen ja perheen hoivaajana, viljelysten/muun elinkeinon harjoittajana ja lapsentekokoneena.
3. Nainen ei voi kaikissa kulttuureissa omistaa mitään. Nainen ei esimerkiksi voi periä mitään avioliiton päättyessä. Jos aviomies kuolee, ei vaimo välttämättä peri mitään, vaan ainoastaan miehen aikuiset lapset tai muut sukulaiset. Naista voidaan jopa suositella menemään naimisiin uudestaan jonkun edesmenneen aviomiehen sukulaisen kanssa, jotta yhteys lapsiin säilyy ja että hän tulee toimeen. Koska hän periä ei voi.
5. Nainen joutuu hyväksymään sen, että hän on miehensä ensimmäinen, toinen, kolmas tai nnes vaimo. Toisin sanoen moniavioisuus on edelleen melko tyypillistä, joskin vähenemässä joissakin modernimmeissa afrikkalaiskulttuureissa. Miehellä on siis monta vaimoa siksi, koska siten voi taata suvunjatkamiselle hyvät mahdollisuudet ja moni nainen saa elättäjän hyödyn yhdestä miehestä. Naiselle voi myös olla hyötyä siitä, että on hän on nnes vaimo. Tällöin kaikki raskaat kotityöt jakautuvat monen vaimon kesken, eikä yhden naisen tarvitse viettää kaikkia yötä aviomiehen kanssa. Kyllä, miehen tulee jakaa viettämänsä yöt tasan vaimojen kesken. Hei, tasapuolista!
Joten, nainen ei ole tasavertaisessa asemassa suhteessa mieheen useissa afrikkalaisissa kulttuureissa. Sitä en aio kiistää, vaikka edellä kuvaamani asiat ovat totta vain osassa kulttuureista. Nainen ei yleisesti asetu yhtä merkitykselliseen, vaikutusvaltaiseen ja tärkeään asemaan kuin mies esimerkiksi politiikassa tai muussa päätöksenteossa. Välttämättä ei edes kotona.
Mitä on tehtävissä? Miten ajatukset, perinteet ja ennakkoluulot ovat muutettavissa?
Paljon on varmasti tapahtunut - aavikkotuulet länsimäista ovat
ravistelleet käsitysten puita kellastuneine lehtineen. Voimalliset
paikalliset el ninot ovat huuhtoneet pois kellastuneimpia
käsitysten risukkoja. Silti perinteiden ja kulttuurin muuttaminen on hidasta,
sillä vahvat perinteet ovat myös yhteisöä ylläpitäviä ja turvaa luovia.
Seuraavat esimerkit perustuvat puheisiin ja muutamiin lukemiini naisen asemaa
käsitteleviin artik-keleihin*, joten NE EIVÄT kerro koko totuutta Afrikasta tai
edes Tansaniasta:
1. Naisen tehtävä elämässä on olla äiti. Piste. Etenkin
maaseudulla ja perinteisesti ajattelevien keskuudessa naisen elämän tarkoitus
on mennä naimisiin ja saada mahdollisimman monta lasta. Lastensaaminen on
miehen kunnia ja naisen tehtävä, sillä äidin tulee tuoda lapset nykyisyyteen
syntymättömyyden tilasta. Muutoin lapset voivat jäädä jumiin syntymättömyyden
tilaan, mikä on naisen vika, kuten lapsettomuuskin. Nainen saattaa jopa
joissain heimoissa "menettää" nimensä tulleessaan äidiksi, sillä sen
jälkeen hän on vain äiti, ei Filomena tai Mary.
4. Nainen ei ole kannustettu puhumaan tai ilmaisemaan
mielipidettään. Olen todistanut useita tilanteita luokassa tai muussa
keskustelussa, jossa on monta ihmistä läsnä, joissa yksikään nainen ei ole sanonut
mitään. Ei, vaikka kyseessä olisi yksinkertainen kysymys, johon jokainen osaisi
vastata.