Pole pole!

Taas bussissa, taas aikaa kirjoitella. Ja ajatella! Uskomatonta miten Suomessa ollessa pyrin hyödyntämään jokaisen askeleen ja istumahetken johonkin hyödylliseen. Kuten erilaisten suunnitelmien tekemiseen ja viime aikoina gradun johtopäätösten pusertamiseen. Täällä vain annan ajatusten virrata näkemästäni leijaa lennättävästä vietnamilaislapsesta aina äsken maistamaani tuoreeseen kookosmehuun suoraan hedelmästä nautittuna. Loma <3 Niin ja olen tosiaan Vietnamissa ! Tarkemmin ottaen jossain pääkaupunki Ho Chi Minh Cityn eteläpuolella. Olen juuri kahden päivän turistimatkalla kuuluisalle Mekong Delta suistoalueelle ja nyt matkalla yöpymään Can Tho nimiseen kaupunkiin. Ennen tätä turistiretkeä ehdin tutkia Ho Chi Minh Cityä pari päivää ja kokea sen kookospähkinän kuoressa: kovan kuoren muodostavat Vietnamin sodan muistot, vallassa oleva ja katukuvassa näkyvä sosialistinen yksupuoluehallitus sekä sekopäinen liikenne, jossa kuolee keskimäärin 1 ihminen tunnissa. Pehmeän hedelmälihan...

Hyvä reissukamu on se tyyppi, jonka haluaa tehdä sopivasti samoja juttuja, mutta antaa tarvittaessa tilaa omille seikkailuille. Hyvä reissukamu uskaltaa olla yhdessä rohkea, mutta myös tarpeellinen järjen ääni tarvittaessa. Hyvä reissukamu hoitaa tasapuolisesti raha-asioita ja muita käytännön juttuja, mutta osaa myös olla niistä liikaa huolestumatta. Hyvä reissukamu sanoo hulluimmillekin ehdotuksillesi kyllä ja toisaalta halaa epätoivon hetkillä. Hyvä reissukamu löytyy kuvista <3 Kiitos Henni huikeasta reissusta! #aasiaanuudestaan #millosneaussit #maailmalle # sydäntäynnäihmeitä ps. Nyt on alkanut matkanteko ypöyksin. Tunne on kummallinen, etenkin kun on tiiviisti reissannut melkein kaksi viikkoa. Tällä hetkellä istun lennolla kohti Vietnamin pääkaupunkia Ho Chi Minh Cityä, mistä hostelli on valmiiksi varattuna ja lompakossa odottaa kaksi miljoonaa Vietnamin dongia (noin 100 euroa)! Toiveena on fiilistellä pääkaupunkia ja levätä kunnolla, sillä yhteisessä reissuss...

Welcome to Gili T! How are you? Where you come from? Oh, Finlandiaaa! Mita kuluu? Huva huva! Kyllä, olemme viettäneet jo muutaman päivän turistihenkiselle Gili Trawanganin saarella, joka on pikkuruinen saari Bali- ja Lombok-saarten välissä. Päätimme tulla tänne, sillä olimme lukeneet useasta matkablogista saaren olevan oikea unelmapaikka. Oikeastaan Gili-saaria on kolme: Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Näistä Trawangan on suurin ja menevin, kun taas Meno ja Air ovat rauhallisempia ja autiompia. Gili kuin Gili on täällä hassunkurinen tunnelma: kaduilla tulee vastaan jatkuvasti hevoskärryjä, sillä saarella ei ole lainkaan autoja. Joitakin skoottereita näkyy, mutta suurelta osin ihmiset liikkuvat hevoskärryillä, polkupyörällä tai jalan. Etenkin sivukaduilla tulee vastaan kanoja ja kukkoja sekä paikallisia pieniä mutkahäntäisiä kissoja. Kyllä, niillä on lähes kaikilla joku mutka tai kummallinen taitos johonkin suuntaan hännässään :D Eläinpaljous ei lopu vielä tähän, sillä erään...

Vau! Siis vau, miten uskomatonta, upeaa ja hienoa olenkaan päässyt kokemaan: auringonnousu Kintamani -tulivuoren huipulla noin 1 000 metrin korkeudessa! Tuntuu kieltämättä siltä, ettei ole olemassa riittävän kuvaavia ja superlatiivisia sanoja kuvaamaan tätä kokemusta. Hyvässä ja pahassa. Aloitimme tulivuorelle kiipeämiseen noin klo 3 yöllä. Meitä oli useita oppaiden opastamia turistiryppäitä, meidän ryhmässämme noin 12. Kaikki alkoi yhtäkkiä, kun oppaat kättelivät meidät ja ojensivat taskulamput niille, joilla ei ollut omia mukana. Hetken päästä olimmekin jo louhikkoisella ja pilkkopimeällä reitillä kohti yläilmoja. Reitti oli järkyttävän haastava! Välillä saimme kävellä siistiä ja selkeästi nousevaa polkua pitkin, kun taas välilä reitti muuttui jyrkäksi nousuksi pitkin epäselvää irtokivien täyteistä louhikkoa. Jokainen askel piti astua varoen, samalla kaikki jalkojen lihakset pingottaen. Tuntemukset vaihtelivat pitkin matkaa onnistumisesta ja euforiasta aina ahdistukseen ja p...

Yöllinen matka kohti tulivuorta on alkanut. Ollaan lähdetty liikkeelle jo klo 2 aikaan aamuyöllä. Syy retkelle ja epäinhimillisellä heräämisajalle on erinomainen: pääsemme katsomaan auringonnousua Kintamani-tulivuorelta pilvien yläpuolelta! Nyt matkalla kohti tuota maisemaa on hyvä kertoa parin viime päivän seikkailuista. Toissapäivänä vaihdoimme Hennin kanssa maisemaa Kuta Beachin turistihelvetistä ja suuntasimme pohjoisempaan kohti  Ubudin kylää. Matka järjestyi erään paikallisen  matkanjärjestäjän kautta yksityisellä autolla. Hinta oli ehkä hieman turistilisällä varustettu eli 350 000 rupiaa (= 25 euroa) kahdelta. Matkaan sisältyi vapaavalintaiset pysähdykset reitillä kohti Ubudia mikä oli kiva diili verrattuna pelkkään bussimatkaan.  Reittimme kulki ensin Tegenungan vesiputoukselle, missä ihastelimme sadekauden vuoksi kuohuavaa putousta. Maisema oli kyllä kaunis ja kuohut lähellä vesiputousta toivat viilentävän tunteen kuin olisi suihkussa! Vesiputoukselta jatket...

Suomi on kaukana kaikesta. Etenkin, jos haluaa säästää rahaa ja kuluttaa planeettaa matkustamalla maapallon toiselle puolelle käyttäen muuta kuin suoraa lentoyhteyttä. Tällä hetkellä istun noin 30 tuntia matkustaneena Jakartan Soekarno-Hatto lentokentällä ja  odotan : viimeinen lentoni Balille ”reschedulointiin” tuntia myöhemmäksi, koska alkuperäinen lento oli peruttu (näkyi kuitenkin esimerkiksi lähtevien lentojen listassa?). Tuntia myöhemmäksi muuttui äsken ainakin kaksi tuntia myöhemmäksi, sillä tämä uusi lento on myöhässä. ”Tyypillistä”, kertoo vieressäni istuva Jakartalla työskentelevä pukumies, joka viettää silloin tällöin viikonloppua Balilla. Kuulemma lennot ovat usein myöhässä nimenomaan Balille ja Balilta. ”Onneksi olen lomalla”, vastasin pukumiehelle naurahtaen. Suomalainen pedanttius kyllä hieman sihisi jo hampaiden välistä. Pönötystä Hong Kongin lentokentällä. Reppureissaajan tarvikkeet:  kamera, vesipullo, adapteri ja take a way -kahvi edustettuina. ...

Yksinkertaisuus, suunnitelmallisuus ja huolettomuus ovat mielestäni reppureissaajan korvissa soivia sulosäveliä. Reppureissaajan suosikkilyriikoita olen joutunut pohtimaan viime viikkoina suunnitellessani tulevaa reilun kuukauden kestävää Aasian matkaani. Ajatuskulkuni on ollut kutakuinkin seuraavanlainen: minulla on rinkka, jonka tilavuus on 50 litraa ja jonka saan pakata enintään 20 kilon painoiseksi. Toisaalta tuskin jaksan niin paljon edes kantaa ja jos haluan ostaa yhden tai kaksi tuliaista Aasiasta, niin niille tulee varata tilaa. Toki mukaan saan ottaa myös yhden käsimatkatavaran, mutta se ei saa olla kovin hankalasti kannettava, sillä mukana on koko ajan myös rinkka. Mukaan on otettava kaikenlaista arjen tavaraa viideksi kuukaudeksi ja varautua täysin erilaiseen ilmastoon sekä terveysuhkiin, joihin tulee varautua pukeutumisella ja lääkkeillä. HUH, mitä pohdintaa! Ajatuskulku on opettanut minut käymään asketismin Idols-kisaa pääni sisällä: heti alkuun pois karsi...

Viikon päästä itkettää ja naurattaa, siitä olen varma. Viikon päästä olen elämässäni siinä tilanteessa - 26-vuotiaana - että olen muuttanut maallisen omaisuuteni äitin luokse ja pakannut rinkkaan kaiken mitä tulen tarvitsemaan arjessa seuraavan viiden kuukauden aikana. Olen pakannut rinkkaan valikoiman hellevaatteita ja parit kengät, vinon pinon lääkkeitä ja pullollisen hyttysmyrkkyä, pikapuuropusseja ja pähkinäpatukoita, kasan erilaisia paperisia dokumentteja ja arviolta sata passikopiota sekä yhden kirjekuorellisen kortteja muistoksi rakkaista ihmisistä täällä kotona. Itku ja nauru johtuvat siitä, että kuulkaas nääs nimittäin... Hei iskä, mä lähden kiertämään Kaakkois-Aasiaan 1,5 kuukaudeksi & opiskelijavaihtoon 3,5 kuukaudeksi Tansaniaan, Itä-Afrikkaan! o/ Miksi kohdistan tämän tervehdyksen juuri iskälle, enkä esimerkiksi äidille, joka varmasti jää kantamaan eniten huolta minusta tänne kotimaahan? Syy liittyy kummallista kyllä Haloo Helsingin  Maailman toisella pu...