Ninastarehe = Minä huvittelen
Yöllinen matka kohti tulivuorta on
alkanut. Ollaan lähdetty liikkeelle jo klo 2 aikaan aamuyöllä. Syy retkelle ja
epäinhimillisellä heräämisajalle on erinomainen: pääsemme katsomaan
auringonnousua Kintamani-tulivuorelta pilvien yläpuolelta!
Nyt matkalla kohti tuota maisemaa on
hyvä kertoa parin viime päivän seikkailuista. Toissapäivänä vaihdoimme Hennin
kanssa maisemaa Kuta Beachin turistihelvetistä ja suuntasimme pohjoisempaan
kohti Ubudin kylää. Matka
järjestyi erään paikallisen matkanjärjestäjän
kautta yksityisellä autolla. Hinta oli ehkä hieman turistilisällä varustettu
eli 350 000 rupiaa (= 25 euroa) kahdelta. Matkaan sisältyi vapaavalintaiset
pysähdykset reitillä kohti Ubudia mikä oli kiva diili verrattuna pelkkään
bussimatkaan. Reittimme kulki ensin Tegenungan vesiputoukselle, missä ihastelimme sadekauden vuoksi kuohuavaa putousta.
Maisema oli kyllä kaunis ja kuohut lähellä vesiputousta toivat viilentävän
tunteen kuin olisi suihkussa! Vesiputoukselta jatkettiin ajoa kohti pikkuruista
kahviplantaasia, missä opas esitteli meille erilaisia Balin saarella
kasvatettavia kahvi- ja kaakaokasveja sekä mausteita. Täällä kasvatetaan
vaniljaa, sahramia, inkivääriä ja kanelia - ihanaa! Paikan päällä päästiin myös
"ihastelemaan" kuuluisia sivettikissoja. Kyllä, juuri niitä, jotka
syövät kahvipapuja ja ulostavat ne sitten. Nämä kahvipavut sitten puhdistetaan
(juu, ylättäen :D), paahdetaan ja jauhetaan kahviksi. Näin syntyy yksi maailman
kalleimmista kahveista Kopi Luwak, joka maksaa esimerkiksi Australiassa
50 dollaria/kuppi. Tosin täällä maksoin
siitä noin 3 euroa/kuppi. Maku oli täyteläinen, pehmeä, eikä yhtään kitkerä.
Silti en näe sivettikissakahvia maineensa veroisena, sillä eläimet olivat
ainakin tässä paikassa häkitettyjä ja yksi niistä kuljeskeli stressaantuneen
oloisena ympäriinsä. Joten ei kiitos enempää kakkakahvia niin hyvää ja koomisen
kuuloista kuin sen valmistus onkin.
 |
| Mausteita paikalliselta viljelmältä: vaniljaa, sahramia, kaakaopapuja ja inkivääriä. |
 |
| Kopi Luwak -kahvia vihreässä kupissa ja taustalla valikoima maisteltavia tee- ja kahvilaatuja paikalliselta viljemältä. Ruskea on suklaata, ei Kopi Luwak kahvin valmistusainetta ;) |
Nyt olemme saapuneet Ubudin kylässä.
Tämä on pieni kylä täynnä pieniä hostelleja ja home stay-paikkoja,
skoottereita, kasvisravin-toloita ja
joogakouluja. Naurakaa vaan, mutta tämä on taivaallinen paikka olla ja
polepoleilla ;) Tunnelma Ubudissa on jotenkin hidas ja unelias, ihmiset
hämmästyttävän kilttejä ja apua voi pyytää milloin vain. Skootterin
vuokraaminen mak-saa noin 3 euroa (50 000 rupiaa) päivässä ja ajelu auttaa
näkemään maisemia nopeammin sieltä sun täältä. Ajokokemuksesta ei ole hait-taa
sillä liikennettä riittää ja se on hiukan sekavaa autoineen ja skoottereineen
kapeilla vasemman liikenteen puolisilla teillä :P Mutta mekin uskalsimme - minä
kuskina ja Henni kyydissä! Kävimme skootteroiden katsomassa paikallista
maisemanähtävyyttä Rice Terracea, joka on kaunismaisemainen riisiviljelmä.
   |
| Rice Terracen riisin kasvatusta ja palmuja. |
 |
| Skobaturisti liikenteessä. |
 |
| Selamat makan = hyvää ruokahalua! |
Täällä Balin saarella viljelläänkin paljon riisiä ja vihanneksia. Näin ollen ruoka ravintolassa maksaa noin 2-4 euroa annokselta, sopii hyvin budjetti-reissaajalle. Ruoka on usein kohdallamme ollut Mie Gorengia (nuudelia vihannek- silla ja/tai kanalla) tai Nasi Gorengia (samaa riisillä). Tässä tosin annoksena aivan uskomattoman hyvää soija- juttua, eli tempehiä vihannesten kera curry-kastikkeessa. Ah!
Fiilis täällä Ubudissa on kepeän hyvä
ja huoleton. Mutta..! Ettei tällaisesta matalan budjetin rinkka- ja
hostellimatkailusta tropiikissa tulisi liian romanttinen kuva, niin on tässä
rasittavatkin puolensa:
1. Koko ajan pitää elää tavaroiden sekamelskassa ja
epäjärjestyksessä. Rinkan järjestelyyn ja pakkaamiseen kuluu aikaa ja hermoja.
2. Koko ajan pitää pohtia minne ja miten mennään seuraavaksi sekä varata
majoitus (ellei ole hoitanut näitä ennakkoon, mutta kun kaikkea ei aina saa
ennakkoon tietoonsa).
3. Koko ajan on hiki. Myös ennen ja jälkeen suihkun,
ulkona ja sisällä sekä yöllä ja päivällä. Hikisyyteen tottuu, mutta olo on kyllä
koko ajan melko likainen.
4. Koko ajan on sekaisin valuutasta ja hinnoista.
Nostin Suomesta 1,5 miljoonaa rupiaa eli noin sata euroa. Nyt sitten on
osteltava 8 000 rupian vesipulloja ja 50 000 rupian illallisia. 5. Koko ajan
joutuu tinkimään kaikesta, mitä ostaa ja täten ajattelemaan rahaa. Ainakin täällä Balilla
tinkiminen on tuttu ärsyttävä kulttuuri, jota on vain noudatettava kaikkialla paitsi
marketissa ostoksia tehdessä.
Näihin ajatuksiin päätän pohdintani
sillä olemme juuri saapuneet Kintamani tulivuorelle. Kello on kohta 3 yöllä, on
pimeää ja taskulamput on kaivettava pian esiin. Let's go then \o/
