Ninanywa maji ya nazi = Juon kookosmehua

Taas bussissa, taas aikaa kirjoitella. Ja ajatella! Uskomatonta miten Suomessa ollessa pyrin hyödyntämään jokaisen askeleen ja istumahetken johonkin hyödylliseen. Kuten erilaisten suunnitelmien tekemiseen ja viime aikoina gradun johtopäätösten pusertamiseen. Täällä vain annan ajatusten virrata näkemästäni leijaa lennättävästä vietnamilaislapsesta aina äsken maistamaani tuoreeseen kookosmehuun suoraan hedelmästä nautittuna. Loma <3

Niin ja olen tosiaan Vietnamissa! Tarkemmin ottaen jossain pääkaupunki Ho Chi Minh Cityn eteläpuolella. Olen juuri kahden päivän turistimatkalla kuuluisalle Mekong Delta suistoalueelle ja nyt matkalla yöpymään Can Tho nimiseen kaupunkiin. Ennen tätä turistiretkeä ehdin tutkia Ho Chi Minh Cityä pari päivää ja kokea sen kookospähkinän kuoressa: kovan kuoren muodostavat Vietnamin sodan muistot, vallassa oleva ja katukuvassa näkyvä sosialistinen yksupuoluehallitus sekä sekopäinen liikenne, jossa kuolee keskimäärin 1 ihminen tunnissa. Pehmeän hedelmälihan ja makean mehun sen sijaan muodostavat paikalliset hymyilevät, lämminhenkiset ja ystävälliset ihmiset.

Vietnamin sodan muistoista en ole tohtinut keneltäkään kysyä mutta War Remnants Museum antoi ymmärtää sen merkityksestä tälle maalle. Vietnamin sota (tai konflikti, kuten aikakautta nimittävät ne tahot, jotka eivät halua alleviivata tapahtumien sotaluonnetta ja korostavat, ettei sotaa varsinaisesti koskaan julistettu) jakoi tätä maata kahtia vuosien 1955-1975 aikana. Sodassa oli kyse Pohjois- ja Etelä-Vietnamin välisestä konfliktista, jossa sosialistista pohjoista tukivat sosialistiset maat, joista merkittävimpänä Kiina, ja etelää kapitalistiset maat, tunnetusti Yhdysvallat. Sodasta puhutaan yleisesti sissisotana, jossa käytiin paljon lähitaisteluita pohjoisten Viet  Kongin joukkojen ja Yhdysvaltojen tukemien etelän joukkojen välillä. Tiivistettynä kävi niin, että jenkit tykitteli kivasti vähän napalmia ja dioksiinia (Agent Orange) pitkin Vietnamin viidakoita. Lopulta kuitenkin Viet Cong voitti, minkä myötä jenkkien peloksi sosialismi voitti ja jenkit vetäytyivät. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mitä nyt seurauksena vuosikymmenten vaikeat suhteet maiden välillä ja yhtä pitkäaikaiset biosotavälineiden aiheuttamat vammat ja sairaudet vietnamilaiselle väestölle. Joku sotahistoriotsija voinee kertoa aiheesta tarkemmin ;)

Yhtälailla sosialistisen puolueen voittokulusta saa kertoa joku muu asiasta tietävä, mutta sen osaan kertoa, että puolue näkyy Ho Chi Minh Cityn katukuvassa:

Puolueen "mainoksia" on erityisesti Ho Chi Minh Cityn keskustassa ja muiden vähänkään isompien kaupunkien taajamissa ainakin täällä etelässä. Mainosten sisältöä en aina ymmärtänyt, mutta tarkoituksena ymmärtääkseni muistuttaa sen olemassaolosta ja saavutuksista. Wikipedia kertoo, että Vietnam on virallisesti Vietnamin sosialistinen tasavalta, jossa ylintä päätäntävaltaa käyttää Kansalliskokous. Kansalliskokouksen jäsenistä noin 75 % on sosialistisen puolueen jäseniä, joskin vuonna 2001 uudistetussa perustuslaissa puolueen asema ei ole yhtä vahva, vaan se alistettiin perustuslaille ja laeille.

Ja mitä tulee lopulta kolmanteen kovaan kuorikerrokseen on liikenne. En ole osaa verrata Ho Chi Minh Cityn liikennettä muihin Aasian suurkaupunkeihin kuin Jakartaan ja Bangkokiin. Niihin verraten on tämä jotain aivan omassa luokassaan. Syynä kaaottisuudelle on varmastikin se, että tässä 10 miljoonan asukkaan kaupungissa ei ole metroa jolloin ainoa julkinen kulkuväline on bussi. Lisäksi skootterin saa edullisemmin kuin auton, joten siksi niitä on varmaan ainakin toiset 10 miljoonaa! Tekstuaalinen kuvaus kaoottisuudesta ei ehkä tuo kaikkea esille mutta kyse on siitä, että kaduilla kulkee autoja ja autoihin verrattuna monikymmenkertainen määrä skoottereita. Suojateitä on mutta jalankulkijoille ei läheskään aina ole liikennevaloja. Tuloksena on se, että halutessasi ylittää kadun joudut pari minuuttia odottelemaan ja tutustumaan kyseisen kohdan liikennevirtaan. Kun alat päästä kartalle asiasta, odotat mahdollisimman hiljaisen hetken, jolloin auto- ja skootterivirran väliin on edes mahdollista ujuttautua. Sitten hyppäät sisään ja kaista kerrallaan etenet koko ajan hitaasti hakien ajajien katseita ja nostaen välillä käden stop-asenteen sen merkiksi, että minä menen nyt. Kaiken kruunaa lopulta määrätietoinen kävelytyyli - ja saakelin hyvä tuuri! Lisänä päälle vielä joka suunnasta kuuluva häiritsevä tööttäily:

HCMC:n liikennekaaosta - videomateriaalia saatavilla pyynnöstä ;)

Kaikkea voi myydä kärrystä käsin. Näitä riitti HCMC:ssä!

Kookoksen sisällä oleva hedelmämehu ei ole niin järkyttävän makeaa kuin odotin. Sen sijaan vietnamilaisten ihmisten kuulu ystävällisyys ei ole tullut yllätyksenä <3 Luonnollisesti ihmiset ovat Ho Chi Minh Cityn kaltaisessa suurkaupungissa kiireisiä ja etäisiä, mutta konkreettiset kohtaamiset ovat osoittaneet ystävällisyydestä. Ihmiset ovat hymyileviä ja auttavat sinua dippaamaan ruokasi oikein maustesoosiin tai pilkkovat pannukakkusi, jotta saat sen syömäpuikoilla syötyä :D Erityisen mukavalta tunnelma on tuntunut täällä pääkaupungin kiireen eteläpuolelle maaseudulla:

Nyt ollaan pian saapumassa Can Thoniin retken ekan päivän päätteeksi. Tänään ollaan käyty pienellä veneajelulla Mekong-joen "kelluvilla markkinoilla" (floating market). Siellä on jäljellä vielä pieni osa vanhaa perinnettä, jossa perheet asuvat puisilla paateillaan ja myyvät kuka mitäkin tuotteita: trooppisia hedelmiä, koruja, vaatteita ja sitä sun tätä. Tänään näimme lähinnä hedelmiä sillä niitä meille turisteille kannattanee myydä. Ekaa kertaa join tosiaan kookosmehun à la kookoshedelmä:

Kelluvien markkinoiden paatteja moottoreineen ja peräsimineen.

Ananaspaatti, jonka rouvalta ostin aiemmassa kuvassa olleen kookokseni!

Ananaspaatin meininkiä. Paatteihin pitää tosiaan
astua sisälle ostoksille toisesta moisesta.

Retkellä kävimme myös pienessä kookoskarkkien, riisipaperin- ja keksien sekä hunajanvalmistuspaikassa, joissa tuotetaan molempia myytäväksi eri puolille Vietnamia. Meinasin ensin kutsua paikkaa tehtaaksi mutta pienimuotoinen hand made business on parempi kuvaus :) Lopulta soudettavilla veneillä pitkin Mekongin sivujokea:

Mekong-joen matkaaja.

Nyt ollaan melkein perillä Can Thonissa. Siellä mulle pitäisi olla varattuna jonkinlainen homestay paikallisen perheen luona. Jännittävää :)