Pole pole!

Olen melkein Suomessa - olen Tukholman lentokentällä! Tunteet kuohuu mielessä kuin koski ja ajatukset rullaa kuin liukuportaat. En tajua, että enää noin kolme tuntia ja olen Suomessa. Luonnollisesti täällä portilla on lähes ainoastaan suomalaisia, kun lentokohde on Helsinki. Tuntuu hassulle yhtäkkiä ymmärtää kaikki, mitä ihmiset ympärillä sanovat. Se saa hymyn huulille ja toisaalta oudoksuttaa. Juttelin jo erään suomalaisperheen kanssa ja oli outoa, miten lyhyeksi keskustelumme jäi ilman tuhansia lisäkysymyksiä, kuten aina Tansaniassa. Outoa on myös se, että tuntuu kauhealta kynnykseltä puhua kenellekään, koska en tiedä miten he reagoivat tuntemattomaan juttelijaan. Mutta mä myös olen Suomesta, kai me nyt jotain puhuttavaa keksitään :D Tajuan, että reppureissaajamoodi on jäänyt päälle. Kaikki eivät halua tutustua randomeihin ihmisiin ja kertoa reissukuulumisiaan. Kaikkialla on myös erikoisen hiljaista. Ei kuulu äänekästä naurua tai keskustelua, lähinnä älypuhelinten hiljaista ...

Nyt se on sitten kasassa: 1 kpl maisterintutkintoja! Eilen kirjoitin käsi täristen ja otsa hiessä viimeisen tentin täällä SAUTissa ja täten se oli myös viimeinen tentti, mitä mun tarvitsee tutkintooni suorittaa. WOHOO! Kurssit, jotka täällä olen opiskellut eivät ole millään muotoa pakollisia tutkintoni kannalta, mutta silti koen ne hyödyllisiksi ja kiinnostaviksi tulevana sossuna. Myös näyttöä siitä, että kansainvälisyys kiinnostaa. Tärinä ja hiki tenttiessä johtuivat lähinnä siitä, että en ole varmasti yli vuoteen joutunut vastamaan käsin kirjoittaen tenttiin. Joten tilanne oli yhtä uuvuttava kuin ylioppilas-kirjoituksissa aikanaan. Tentit koostuivat kuudesta kysymyksestä, joista piti valita neljä. Jokaiseen sitten esseevastaus, jonka pituuden sai ihan itse päättää. Tai no lähinnä päättää oman tietämyksen mukaan. Tentit eivät tuntuneet ylitsepääsemättömiltä, mutta täytyy sanoa, että ne olivat kyllä haastavia suhteessa luentojen antiin. Ehkä myös se, että olin ehkä 20 % luennoista...

Tulla tutuksi, muuttua miksi. Mennä muualle, löytää lähelle? Pian kolme kuukautta elämää Tansaniassa on vierähtänyt elämänkellossa eteenpäin. Oho! Kun ajattelen tuota aikaa, tuntuu se kliseisesti samalla todella pitkälle ja todella lyhyelle ajalle. Kolmessa kuukaudessa olen päässyt mukaan paikalliseen mwanzalaiseen arjen rytmiin ja tullut päällisin puolin tutuksi paikallisen kulttuurin kanssa. Ugalista  en vielä-kään pidä, embe on mun lempihedelmä sekä daladalassa matkustaminen tuntuu jo arjelta ;) Olen pohtinut paljon viime päivinä sitä, millainen prosessi toiseen kulttuuriin ja sen tapoihin sopeutuminen on ollut. Pohdinnan tulos on seuraava: askelin etenevä ja tuurista kiinni. Sopeutuminen tapahtuu siis hiljalleen. Koen, että sopeutuminen on paljon kiinni siitä, millaisten kokemusten kautta se tapahtuu ja millaista tukea omaksumisprosessiin saa. Koen, että korvaamattoman tärkeä tuki on ollut eurooppalaisten vaihtarikavereiden tuki ja turva – he ymmärtävät, että kun ...

Mambo rafiki, habari za leo? Umfanyaje leo? Nimeamkaje na nimekula chakula ya asubuhi. Sasa, ninaandika blogu. Sasa hivi, nitaenda kipindi na baadaye chakula ya mchana. Hello my friend, how are you today? What have you done today? I have woken up and eaten breakfast. Now, I’m writing my blog. Soon, I will go to class and have lunch. Hei ystävä, miten voit tänään? Mitä olet tehnyt tänään? Minä olen herännyt ja syönyt aamupalaa. Nyt kirjoitan blogia. Pian menen luennolle ja syön lounasta. Swahilia jee o/ Swahilin opiskelua on takana kolmisen kuukautta ja ylpeilemättä haluan sanoa, että jeeee, olenpa iloinen! Nimefurahi sana! Iloitsen siksi, että olen oppinut puhumaan ja kirjoittamaan arkisista asioista ja tekemisistä. Olen opiskellut swahilia jonkin verran itsenäisesti Mambo Vipi –oppikirjan kera ja pääasiassa keskittynyt harjoittelemaan puhumista mahdollisimman paljon. Puhumisen harjoittelu on ollut helppoa etenkin vapaaehtoistyön kautta, sillä lapsista suurin osa e...

Pieniä tyttöjä, pieniä poikia, monta kotia vailla. Viiva piirtyy seinäksi, väri kaartuu katoksi. Paperilla ikävä. Rakkaita terveisiä Upendo Daimasta, katulasten keskuksesta pojille sekä Cheka Sanasta, jonne puolestaan päätyvät tytöt kadulta. Upendo Daimassa olen ollut vapaaehtoisena jo pari kuukautta kahtena päivänä viikossa. Tyttöjen keskuksessa sen sijaan olen ollut vasta pari kertaa ja muutaman kerta tulossa: siellä ohjaan tytöille tiistaisin artwork-tunnin, jossa piirretään tai maalataan. Poikien kanssa ohjelma on vapaampi, sillä pojat tulevat keskukseen suoraan kadulta. Yleensä mekin piirretään tai maalataan, ja totta kai: pelataan jalkapalloa! Yleisimpiä reittejä katulapsen elämään ovat seuraavat: kotona koettu väkivalta, perheen köyhyys ja ei-vakavaraisuus, muiden katulasten antama esimerkki ja tuki kohti toisenlaista elämää kadulla. Myös se, ettei vanhemman uusi puoliso hyväksy hänen ei-biologista lastaan elätettäväksi, on tyypillinen syy kaltoinkohtelulle ja l...

Safari = paljon eläimiä, paljon autossa istumista, paljon kulutettua rahaa! Olin tällä viikolla kolme päivää safarilla Tansanian ja koko Afrikan kahdessa kuuluisimmista kansallispuistoista: Serengetissä ja Ngorongorossa! Itseasiassa vain Serengeti on varsinainen kansallispuisto, jossa ihmisen toiminta on safariautoilua lukuunottamatta kielletty. Serengeti on perustettu vuonna 1959. Ngorongoro on puolestaan suojelualue, jolla suojellaan harvinaisia eläinlajeja selviytymään huomiseen ja tulevaisuuteen. Safariretki näillä alueilla toteutuu seuraavasti: tulee etsiä safariporukka ja ryhmän koosta riippuen vinguttaa tiliä noin 400–700 dollarilla, joiden seurauksena pääsee matkustamaan safariautossa 6-10 tuntia päivässä villieläimiä bongaillen ja yöpymään teltassa ja hotellissa keskellä ei mitään. Paitsi eläimiä toki joka puolella :D Koska kyseessä on todellakin villieläinten bongailu, niin kuvat kertovat varmasti enemmän kuin pitkäpiimäiset horinani. Jos ikinä elämässä haluat lähteä...

Kuukauden päivät arkea on livahtanut päiväntasaajan lämpimissä tuulissa. Aika on mennyt arkea eläen ja tiiviisti ympäröivää kulttuuria ja tunnelmaa havainnoiden. Tunnen voimakasta lämpöä ja liplattavaa iloa siitä, millainen vastaanottavaisuus ja ystävällisyys minua ympäröivät joka päivä ja miten rennon kiireettömästi asiat hoituvat <3  Samalla tunnen myös pohjatonta hämmennystä ja kiihtyvää inhoa joitakin tämän kulttuurin piirteitä kohtaan. Naisten asema koskettaa tällä hetkellä eniten. Ei siksi pelkästään, että olen itse onnekas nuori nainen. Sitäkin toki. Sen sijaan koen, että naisten aseman muuttumisen mahdollisuudet ovat hyvin rajoitettuja. Syy tälle on nähdäkseni se, että monet naisten asemaa murjomat käsitykset perustuvat vahvoihin kyseen-alaistamattomiin perinteisiin ja koulutuksen puutteeseen. Harmitukseni ei siis kumpua pelkästään siitä, että tiedän miten heikossa asemassa naiset voivat olla, vaan siitä että muutoksen tuulet asian tiimoilta tuntuvat satunnaisilt...

Ystävät, nuo elämän kirkkaimmat tähdet, valoisimmat katuvalot tiellä ja kirpeimmät karkit sekoitusnamipussissa. Toisin sanoen tärkeitä, mieleenpainuvia ja merkityksellisiä ihmisiä elämäni päivissä. Täällä Afrikassa olen kokenut ystävien ja ystävyyden merkityksen sanattoman suureksi. Tarkoitan tällä sitä, että ymmärrän teidän merkityksen ja tärkeyden taas vähän paremmin, kun en pääse näkemään ketään oikeasta läheistä lähes 5 kuukauteen. Kaipaan teitä ystäviä ja läheisiä Suomessa myös siksi, että teidän seurassa saan olla juuri niin kuin olen. Eikä vain persoonana oma itseni, vaan myös kulttuuriselta identiteetiltäni oma itseni. Koen, että tähän identiteettiin kuuluvat kaikenlaiset tavat, perinteet, viestinnän koukerot ja ennakko-oletukset. Myös täällä Mwanzassa olen päässyt muodostamaan ympärilleni ystäväpiirin, johon kuuluu kokoelma eurooppalaisia vaihtarikavereita ja paikallisia tansanialaisia tyyppejä. Eurooppalaisten seurassa oloni on varsin tuttu ja turvallinen mitä tulee kaik...

Aika lentää Afrikassa! On kulunut jo viikkoja siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne teille bloginlukijoille terveisiä. Syynä on ollut kiire, mutta myös tekniset haasteet: sähköt on usein poikki ja nettiyhteys ei aina toimi erinäisistä syistä. Tällä hetkellä nettini ei toimi, sillä minun pitää mennä uudelleen Vodashop -toimistoon näyttämään passini, jotta pre paid -liittymäni voidaan päivittää. Tämmöisiä jänniä arjen haasteita. Muutoin arki sujuu täällä entistäkin tutummin ja mukavassa rytmissä. Kolmena päivänä viikossa olen päätoiminen opiskelija SAUTIssa, missä opiskelen nyt neljää kurssia. Kursseja olen valinnut vähän sieltä sun täältä, eli eri departmenteista , sillä ne tulevat joka tapauksessa tutkintoni vapaavalinnaisiksi suorituksiksi. Olenkin valinnut kaksi kurssia sosiologiaa, yhden feminististä kirjallisuutta käsittelevän kurssin sekä ranskan kurssin – Oui, je voudrais parle francais trés bien! Loppuviikosta torstaina ja perjantaina olen vapaaehtoisena Upendo Daima nimisen ...

Terveisiä St. Augustine University of Tanzania yliopiston opintotaipaleeni toiselta luennolta! Ihmettelette varmaan, että mikäs laiska opiskelija sieltä bloggailee luennolta :P Kyllä, se olen minä, mutta odottakaahan selitykseni: istun noin 400 muun _paikallisen_ opiskelijan keskellä ja kuuntelen luennoitsijan rätisevää englannin ja osin swahilin kielistä propagandahenkistä selostusta ylläolevasta kaiuttimesta! Kyseessä on historian kurssi, jonka aiheena kapitalismi ja imperialismi. Vieressäni istuu turvasatamani, eli toinen suomalainen vaihtari Maria, jonka kanssa piilottelemme täällä luennoitsijan katsetta. Luennoitsija puhuu mikkiin eurooppalaisuudesta ja kapitalismin sairausluonteesta. :D Olemme jo valmistautuneet puolustuspuheenvuoroon Suomesta kivana pikkumaana Euroopan reunalla, mikäli luennoitsija huomaa, että olemme  mzunguja ! Kiitos siis Marialle, kun kutsuit mut mukaan testaamaan tätä kurssia ;) Aamulla oli toinen kurssi, joka vastasi enemmän odotuksia. Sen aihee...