Huria = spontaanius
Olen oppinut reissun
aikana lisää reppureissaajan hyveistä. Erityisesti yksin matkustavan
reppureissaajan hyveitä ovat mielestäni spontaanius ja avoimuus.
Konkreettisesti spontaanius ja avoimuus toteutuvat esimerkiksi siten, että
hyppää ennakkoluuttomasti mukaan muiden reissaajien matkaan illalliselle tai
päiväretkelle. Toisaalta se voi olla myös sitä, että on valmis muuttamaan omia reissusuunnitelmiaan
tai kutsumaan muita mukaan omiin suunnitelmiin, sillä välillä on huippua kokea
asioita yhdessä!
Omalla kohdalla
spontaanius toteutui laajan mittakaavan päätöksenä muuttaa reittisuunnitelma:
Kambodzan jälkeen tarkoituksenani oli suunnata Pohjois-Thaimaanhan mutta
olenkin nyt Malesiassa, Borneon saarella ;) Päätös lähteä mukaan aiemmin
mainitsemani Ferdin ja hänen kaverinsa Anoukin mukaan oli nopea: hei, miksi
menisin Thaimaan, missä olen jo ollut, kun voin liittyä näiden superhauskojen
ja samanhenkisten reissutyyppien seuraan Malesiaan!
Klik, klik – Aasian sisäiset
halvat lennot ostettu sekä muutama anteeksipyyntörukous ja lupaus siitä, etten
ikinä osta henkilöautoa tai muuta kasvisruokavaliotani lähetetty rakkaalle
planeetallemme – ja eikun menoksi!
Saavuimme Malesiassa
ensin Kuchingiin, joka on pienehkö kaupunki Borneon luoteisrannalla. Yksi ilta,
nothing to see. NEXT! :D Tätä tahtia reissasimme läpi Borneon pari päivää –
Kuching – 8 tuntia bussissa - Sibu - 8 tuntia bussissa - Miri. Malesialaisia
siistejä muutaman kymmenen tuhannen asukkaan kaupunkeja, joissa kohtuullisen
paljon liikennettä, joitakin kauppoja ja hotelleja sekä ympärillä paaaaaljon
sademetsää. Kaupungit alkavat mennä jo muistoissa sekaisin, mutta
mieleenpainuvimpia olivat huvipuistoretki Sibussa ja kansallispuistot Mirin
lähistöllä. Sibussa tosiaan eksyttiin paikallisen huvipuistoon, tai no
oikeastaan tapahtumaan, jossa oli huvipuistolaitteita ja muuta tivolimeinkiä.
Yksi lippu maksoi hurjasti 1,5 euroa, joten rällättiin sitten parissa
laitteessa. Laitteiden hurjuutta jännittävämpää oli se, miten ihmiset
tuijottivat meitä kun oltiin niissä laitteissa! Yhteen mentiin siten, että
kyydissä oltiin vain me valkoiset länsimaalaiset – paikalliset kerääntyivät
ympyräksi meidän ympärille seuraamaan, miten meidän käy ylösalas-pyörittävässä
masiinassa. Selvittiin hyvin vain parilla mustelmalla ;)
Mirissä sen sijaan
otettiin auto alle road trip -henkisesti ja lähdettiin ajelemaan kohti
kansallispuistoja. Ensimmäisenä pysähdyttiin Niah National Parkissa, joka
sijaitsee noin 85 km päässä Miristä. Siellä oli tarjolla neljä valtavaa luolaa,
joissa oli pimeää, tunkkausta, viileää ja hämähäkinseitteistä. Lepakoita
leijaili siellä täällä! Kävelimme noin kaksi-kolme tuntia pitkin sademetsää ja tutkailimme
näitä vaikuttavia, mutta myös hieman ahdistavia luolia:
Niah National parkin
jälkeen suuntasimme Lambir Hillsin kansallispuistoon, joka oli nimensä mukaan
täynnä kukkuloita ja kaiken maailman mäkiä. Käveltiin puistossa vain noin parin
tunnin ajan, mutta se oli tosi haastavaa sillä koko ajan luvassa oli
kivikkoista ja juurakkoista nousua ylös ja alas. Nähtiin matkalla pari hassua
pikkuvesiputousta, vaikka puiston piti olla tunnettu nimenomaan
vesiputouksistaan :P No, nyt taitaa olla kuiva kausi, joten kuohut ovat vähän
puromaisemmat:
Hauskinta koko Mirin
kansallispuistojen reissailussa oli kuitenkin lopulta autolla ajaminen :D Se
oli rentoa puuhaa rätisevän autoradion soidessa ja oikeastaan koko auton
rätistessä ympärillä. Automme oli jotain toyotamaista malesialaista merkkiä ja
hyvin ysäriä malliltaan. Ikkunat piti hivuttaa kiinni osittai käsillä, sillä
automaattinen nappi ei sulkenut niitä loppuun saakka. Samaten ajonopeus ja bensatankin
tilanne piti arvata, sillä kumpikaan mittareista ei toiminut! :D Hienosti meni
silti eka ajokerta ulkomailla o/
