Mshangao = Yllätys

Yllätys – olin viikon Kambodzassa! :D On ollut vähän haasteita päästä päivittelemään blogia, koska nettiyhteys ei ole sallinut kuvien lataamista, mutta nyt aion jaksaa odottaa. Odottamista olen kyllä päässyt reissussa harjoitteleman odottamalla bussia saapuvaksi, odottamalla, että tuktuk-kuski ymmärtäisi mitä tarkoitan ja odottamalla ruokaa saapuvaksi ravintoloissa. Ei välttämättä lainkaan huonoa treeniä minulle ;)

Viikon aikana ehdin reissata edellä mainitun pääkaupunki Phnom Penhin lisäksi Siem Reapiin ja Battambangiin. Phnom Penh on selkesti maan suurin kaupunki. Yleisesti ottaen Kambodza on noin 15 miljoonan asukkaan köyhä maatalousvaltio Thaimaan ja Vietnamin keskellä, pohjoisena rajanaapurinaan Laos. Päätin tulla tänne seikkailemaan paristakin syystä: maan karmea historia kiinnostaa minua, täällä on kuuluisa Angkor Wat –temppeli ja toivon mukaan niin halpaa, että reppureissaajan budjetti pysyy kasassa. Osa asioista kävi toteen, nimittäin se, että vierailin Angkor Watissa ja pääsin tutustumaan maan historiaan. Historiasta kirjoittelinkin jo aiemmin, huoh <3 Hintataso sen sijaan yllätti hieman. Ruoka katukuppiloissa maksoi 1,50–4,00 euroa/annos ja hienommissa ravintoloissa enemmän. 1,5 litran vesipullo maksoi noin euron. Nyt te luette siellä, että mitäs oikein mariset. Marisen siksi, että tämä on aiempiin reissumaihin Vietnamiin ja Indonesiaan verrattuna paljon köyhempi maa, joten oletin, että täällä olisi halvempaa kuin noissa maissa. Toisin oli: mielestäni Vietnam oli edullisempi! Kambodzassa on käytössä yleisesti USA:n dollari, joten turisteille hinnat voi kätevästi ilmoittaa dollareina vähän ylöspäin pyöristäen :P

Mitä tulee Angkor Watiin, se oli kyllä vaikuttava kokemus. Angkor Wat sijaitsee noin 10 km päässä Siem Reapista. Angkor Watin temppelialue on rakennettu 1100-luvulla kuningas X:n toimesta. Tai no orjathan sen oikeasti rakensivat, mutta missä sitä nyt mainostettaisi. Angkor Wat on maailman suurin uskonnollinen monumentti. Se on rakennettu alun perin hindutemppeliksi, mutta noin 1300–1400-luvulla kambodzalaiset kääntyivät pitkälti buddhalaisuuteen. Siksipä kyseessä on nykyään buddhistitemppeli:

Päädyin Angkora Watiin heti Siem Reapissa ekana päivänä. Hostellilla liityin kahden brittiläisen, Scoopin ja Maxin, seuraan temppelireissulle, sillä oli edullisempaa jakaa tuktuk-kulut ja hauskempaa seikkailla yhdessä. Ekana iltanani kävimme katsomassa auringonlaskua porukalla Angkor Watilla ja seuraavana aamuna puolestaan auringonnousua. Auringonnousua varten varasimme hostellilta tuktuk-kuskin odottamaan meitä klo 5.00 aamulla. Sitten eikun eväät reppuun, noin 20 euroa mukaan pääsylippua varten ja menoksi. Kannatti:

Angkor poseeraus!

Odotin Angkor Watin olevan näkemieni kuvien perusteella vielä vähän kullanhohtoisempi ja mystisempi paikka, mutta luonnollisesti valokuvaajat osaavat kikkailla vaikka betonimöhkäleestä upean näköisen ;) Angkor Wat näytti lähinnä suurelta sammaleiselta kivirakennelmalta, mikä on tietysti ihan loogista, sillä kyseessä on lähes 1 000 vuotta vanha rakennus. Temppelialueella on kuuluisimman ja suurimman Angkor Watin lisäksi myös useita pienempiä temppeleitä:

Ta Phrom ja jättipuut!

Kuten Scoopin ja Maxin kanssa reissun jälkeen puhuimme, on jokainen nyt saanut hetkeksi yliannostuksen temppeleistä:D Ovathan ne upeita, mutta myös uuvuttavia satoine epätasaisine portaineen. Temppeleiden lisäksi Siem Reapissa pyöräilin parina päivänä pitkin maaseutuja. Se oli hauskaa ja maksoi vain 3 euroa päivältä vuokrata pyörä! Siem Reap on sen verran pieni kaupunki, että puolessa tunnissa on mahdollista pyöräillä keskustan ulkopuolelle ja nähdä paikallisten elämää ja asumista. Kuten nämä koululaistytöt <3

Lisäksi eräällä pyöräilyretkelläni löysin sattumoisin vammautuneiden ihmisten työpajan, eli Vocational Training Center for the Disabled People. Pyöräilin ensin paikan ohi, mutta rohkaistuin sitten kääntymään takaisin ja kysymään, että ”moi, mitäs te täällä teette ja saanko tulla katsomaan?” :) Kannatti! Pääsin sisään työpajoihin, missä eräs raajansa menettänyt mies veisteli puupölkystä upeaa Buddha-patsasta ja toinen yksikätinen mies hahmotteli kankaalle Buddhan kasvoja maalausta varten. Eräs nainen, jolla oli ilmeisesti ongelmaa näkemisen kanssa, surruutteli menemään ompelukoneella ja kertoi ompelevansa tilaustyönä verhoja. Juttelin keskuksen työntekijän kanssa ja hän kertoi, että ihmiset saavat tulla työpajaan koulutettavaksi ja harjoittelemaan. Täten he voivat ehkä jatkossa hankkia itselleen elannon taiteen, käsitöiden tai pienten korjaustöiden kautta. Valtio ei kuulemma näitä ihmisiä juurikaan tue. Ilmeisesti jonkinlaista taloudellista tukea voi saada, jos on vammautunut sodassa tai armeijassa, mutta ei esimerkiksi jos sattuu astumaan Vietnamin sodan ajan jälkeiseen maamiinaan. Harmi juttu katos :/ Näin ollen on upeaa ja hienoa, että tällaisia keskuksia on olemassa:

Ajatukseni lipuivat kuitenkin toisenlaiseen suuntaan, kun astuin sisään näiden vammautuneiden tekemiä veistoksia, maalauksia ja käsitöitä myyvään kauppaan. Ajatukseni muuttuvat siksi, että kaikki oli todella kallista ja kaikki esineet vaikuttivat juuri samoilta, kuin mitä myydään muissakin katukojuissa! Totta kai on tärkeää, että näitä ihmisiä autetaan ja tuetaan, mutta kyynikko sisälläni alkoi makustella turistin vedättämisen makua ja sitä, että muutamat vammautuneet ovat vain näytillä tekemässä veistoksiaan. Äh, harmitti! Päätin kuitenkin antaa kyynikon sisälläni jatkaa maiskuttelua ja ostaa silti jotain puodista. Päädyin ostopäätökseen tämän eettisen pohdiskelun kautta: vaikka näiden ihmisten tekotapa ei ehkä ole oikein (huijaaminen), on sen tavoite ja motiivi mahdollisesta hyvä ja oikea (vammaisten auttaminen). 

Joten oli tekemisen tapa miten oikein tai väärin tahansa, auttaisin mahdollista rahallani vammautuneita ihmisiä edes jotenkin ja vaikka en auttaisikaan, tuen ainakin puotia ylläpitäviä ihmisiä, jotka eivät hekään superrikkailta vaikuttaneet. Ainakin tein hyve-eettisesti oikein, vaikken ehkä niinkään utilitaristisen etiikan näkökulmasta. Kantin ajatuksista en tässä kohtaa osaa sanoa ;)

* * *

Temppeliretken ja pyöräilyn lisäksi skootteroin yhtenä päivänä katsomaan Kambodzan suurinta järveä Ton Le Sapia! Sain onneksi skootteriretkelle kuskin, sillä itse en ehkä olisi jaksanut ajaa koko matkaa. Kuskina mulla oli hollantilainen Ferdi, johon tutustuin myös hostellilla. Skootteriretki järvelle ei ollutkaan ihan niin iisi juttu, sillä konkreettisesti järvelle pääsi vain laivalla, josta meidän olisi pitänyt maksaa noin 20 euron turistihinta 1,5 tunnin ajelusta. Päätös oli selkeä: no way! Sitten jatkettiin matkaa ja löydettiin itseasiassa kaikkea muuta kivaa paikallista katseltavaa:

Lotuskukkien meri.

Ton Le Sap - this is enough! Noilla paateilla olisimme päässeet
risteilemään...

... sen sijaan jatkoimme maiseman fiilistelyä...

...kuten näiden paikallisten asumusten tutkailua. Siellä oli kyllä
hökkeliä tarjolla kerrakseen ja ympäriinsä juoksentelevia
puolialastomia lapsia myös.

Siem Reapissa oli mukavaa! Siem Reap on pääkaupunki Phnom Penhiä rennompi ja rauhallisempi paikka. Kaikki tarpeellinen on kävelymatkan tai ainakin tuktuk-matkan päässä. Iltaisin on monta eri markkina-aluetta pullollaan syötävää, juotavaa ja ostettavaa. Haittapuoli ei ollut myöskään se, että hostelli, jossa yövyin, oli mahtava paikka rentoutua kunnolla J Oli ihanaa yöpyä peräti kolme yötä peräkkäin samassa paikassa:

Siem Reapista reissuni jatkui Battambangiin, missä yövyin kaksi yötä. Battambang ei ollut niin vaikuttava ja mukava paikka kaupunkina kuin Siem Reap. Sen sijaan sen ympärillä on lisää kuuluisia temppeleitä ja kuuluisa lepakkoluola, josta joka ilta lentää yli miljoona lepakkoa kohti yöllisiä saalistusreissuja. Wau! Näitä katsomaan pääsi myös kätevästi tuktukin kyydissä:

Viikko Kambodzassa tuntui pitkältä, sillä ehdin tehdä sitä sun tätä. Toisaalta jäi sellainen olo, että tänne haluan vielä tulla takaisin. Who’s with me? ;)