Katika Kambodza = Kambodzassa!

Hikiset terveiset Phnom Penhistä, Kambodzan pääkaupungista. Tällä kertaa aion lähinnä kertoa kuvin tästä retkestä, sillä vietin Phnom Penhissä lopulta vain 1,5 päivää. Tuona aikana ehdin haahuilla pitkin Phnom Penhin keskustan prameita katuja ja pomppia tuktukin kyydissä keskustan ulkopuolen surkeilla hiekkateillä:

Kimaltavaa ja hienoa Kambodzaa Phnom Penhin keskustasta.

Menopeli ja menoneste matkalla maaseudulle.

Aidompaa Kambodzaa osa 1...

..ja osa 2. Johanna - tänne töihin seuraavaksi? ;)

Vierailin myös kuuluisilla ”Killing fieldseillä”, joka sijaitsee noin 40 minuutin tuktuk-ajomatkan päässä Phnom Penhin keskustasta. Killing fields tarkoittaa samaa kuin The Choeung Ek Genocidal Center. Kyseessä on siis museoitu alue, jolla esitellään Kambodzaa vuosina 1975-79 hallinneen Punakhmerien hallinnon raakuuksia ja kansanmurhapuuhia. Killing Fields on yksi niistä tappoleireistä, joilla Punakhmerit surmasivat osan kaikista noin 1,4-2,4 miljoonasta kambodzalaisesta. Tätä Punakhmerien, eli Khmer Rougen, kansamurhaa pidetään yhtenä historian vakavimmista rikoksista ihmiskuntaa vastaan, sillä neljässä vuodessa tapettiin 2 miljoonaa ihmistä yhteensä 8 miljoonaisesta kansasta. Joka neljäs. Edelleen vuonna 2016 jokainen tietää enemmän tai vähemmän läheisesti jonkun, joka kuoli täällä:

Puussa näkyvät viillot ovat veitsen teroituksen
jälkiä. Veitselle sivalleltiin sitten vähän kurkkuja auki.

Tätä puuta vasten hakattiin kuoliaaksi pienet
vauvat, sillä se oli nopea ja helppo keino. Yök.

Syinä Punakhmerien hirmuteoille voisi mielestäni olla esimerkiksi täysi hulluus ja puhdas raakuus. Historian kirjat kuitenkin selittävät tapahtumia politiikalla, vallankumouksella ja kommunismilla. Vuonna 1970 Kambodzassa tapahtui vallankaappaus, jolloin maata hallinnut kansanpitämä kuningas Sihanouk syöstiin vallasta. Sotilaallista vallankaappausta johti maan silloinen pääministeri Lon Nol. Taustalla oli vallankumousajattelijoiden tyytymättömyys kuninkaan tapaan haalia itselleen kaikki rikkaus ja vahvat korruptiosyytökset. Samaan aikaan tulevaa kuuluisuuttaan odottavat kommunistiset punakhmerit hallitsivat tuolloin jo suurta osaa Kambodzan maaseudusta.

Kuningashan suuttui vuoden 1970 vallankaappauksesta ja kostoksi liittoutui maaseutua hiljalleen haltuunsa ottaneiden punakhmerien kanssa. Vuonna 1975 Sihanouk otti vallan takaisin itselleen punakhmerien vahvistamana. Sitten pääsi helvetti irti, sanon minä faktoja oikova historiankirjoittaja :P

Vuosien 1975-79 aikana punakhmerit tavoittelivat täydellistä kommunistista agraariyhteiskuntaa. Tavoitteena oli, ettei kukaan omista mitään, vaan kaikki on valtion hallussa. Punakhmerit ottivatkin haltuunsa maaseutujen riisiviljelmät ja tilat. Yksilön tehtäväksi jäi tehdä nöyrästi hänelle osoitettua työtä ja sen kautta ansaita valtion tarjoama asuminen ja muut perustarpeet. Ikävä kyllä töitä piti tehdä pääasiassa kellon ympäri ja ruoaksi sai silloin tällöin riisiä, sillä omavaraisuutta tavoitteleva hallinto pyrki tuottamaan kaikki elintarvikkeet itse. Ei meinaan sit ihan riittänyt. Osa kambodzalaisista kuoli raskaan työn ja ruoan puutteen yhtälöön, mutta toiminta Killing Fieldseilllä oli toinen juttu. Tappoleireille toimitettiin kaikki ne ihmiset, joita epäiltiin milloin mistäkin rikoksesta hallintoa vastaan. Syy saattoi olla myös piilotettu jonkin ”rikoksen” taakse. Oikea syy saattoi olla se, että olit korkeakoulutettu, osasit puhua vierasta kieltä tai sinulla oli pehmeät, ei työtä tehneen ihmisen kädet. Kyllä, kansamurhan kohteena olivat ihmiset, jotka ei istuneet punakhmerien ihmiskuvaan maatalousihmisestä. Ja entiset vallankaappajat?***

Lopputulema: hemmetisti ihmisiä kuoli mitä brutaaleimmilla tavoilla (vauvojen hakkaaminen puuta vasten, aikuisten pieksäminen tai muulla halvalla tavalla tappaminen, sillä luodit olivat kalliita) ja kambodzalaisten mieliin jäi suuri haava. Tappamisia suurempi haava saattaa olla se, että punakhmerien hirmuhallinnon aikana perheet saattoivat ilmiantaa toisia perheitä tapettavaksi. Se oli normaalia, sillä pelko oli niin suuri. Jälkeenpäin häpeä puolestaan valtava ja hiljentävä.

Kambodza on siis mitä kiinnostavin ja karmivin maa historiansa puolesta. Maan historiasta ja nykypäivästä sain kuulla paljon aivan loistavalta tuktuk-kuskiltani Mr. Limiltä. Hän oli kyllä upea tyyppi! Juttelimme lopulta koulutusjärjestelmästä ja muista palveluista, hallituksesta ja sen korruptoituneisuudesta sekä siitä, miten turistit voivat auttaa paikallisia ostamalla palveluita suoraan heiltä. Saattoi toki olla markkinapuhetta, mutta kyllähän yksi sossu nyt kaiken uskoo ;) Maksoin sitten sopivan hinnan Limille ja söin paikallista ruokaa monessa paikallisessa pikkukuppilasta. Toivottavasti rahani päätyivät köyhähköille paikallisille, eikä rikkaalle hallinnolle. Se on sitä kestävää sosiaalityötä!

*** Kaikki faktat tässä tekstissä eivät perustu tiiviiseen historiakatsaukseen punakhmerien tai Kambodzan historiasta. Kirjoitus perustuu lähinnä kolmeen lähteeseen: Killing Fieldsien audiokierros, Joel Brinkley: Cambodia's Curse -teos & Wikipedia, tietysti.