Mji mkubwa = suuri kaupunki
Reissu on niin lopuillaan kuin vaan voi olla - olen Kuala
Lumpurissa, Malesian pääkaupungissa! Tuntuu kummalliselta ja vähän jopa kurkkua
kuristavalta olla taas vaihteeksi tällaisessa suurkaupungissa. Kuala Lumpurissa
asuu noin 1,5 miljoona asukasta, mikä tuntuu borneolaisten pikkukylien jälkeen
tosiaan erilaiselta. Borneon matkan aikana totesimme aluksi, ettei joissakin
pikkukaupungeissa ole juurikaan muita turisteja meidän lisäksemme. Vasta
saavuttuamme Sempornan sukellusturismikylään tajusimme, että joku muukin on
matkustanut Borneolle. Ne muut olivat olleet fiksumpia: he eivät aloittaneet
matkaansa jo Kuchingista, vaan lensivät suoraan lähemmän sukellusapajia.
Suosittelen, sillä läpi Borneon matkustaminen oli aika uuvuttavaa, joskin
hauskaa.
Mutta nyt tosiaan Kuala Lumpurissa, jonne kuulemieni huhujen
mukaan valuu suurin osa Malesian investoinneista ja rahavirroista. Juu-u,
ydinkeskustan prameudesta päätellen näin tosiaan saattaa olla. Keskusta on
täynnä pilvenpiirtäjiä ja tietyillä alueilla merkkiliikkeitä merkkiliikeiden
perään. Mäkkäreitä, Burgerkingejä ja Kentuckyn kanaa vilisee lähestulkoon
silmissä. Tunnelma on kerrassaan länsimaalaisen neutraali. Katukuvasta voi
tunnistaa olevansa muualla kuin Euroopassa lähinnä siitä, että lähes kaikki
naiset käyttävät hijabia tai burqaa. Malesia on siis hyvin
islamistinen maa, joskaan radikaalia toimintaa täällä ei taida olla
juurikaan.
Kuala Lumpurissa ehdin viettää peräti kaksi puolikasta ja yhden kokoinaisen päivän. Majoituin taas kivassa hostellissa aivan Kuala Lumpurin keskustassa ja keskeisten nähtävyyksien keskellä. Todettava on myös se, että sovin hyvin hostellielämään - kynnys mennä juttelemaan kenelle vaan on madaltunut entisestään. Syy siihen, että ihmisiä on tosi helppo lähestyä on myös se, että aina on juttuaiheita tarjolla: mistä tulet, paljonko maassasi asuu porukkaa, mitä siellä teet, oletko jo käynyt siellä ja siellä, kuinka kauan olet ollut reissussa ja niin edelleen. Samat tarinat saa kertoa parhaillaan monta kertaa päivässä :D
Ekana iltana KL:ssa, kuten Kuala Lumpur tuttavallisesti lyhennetään, vietin iltaa jo Borneolla tapaamani belgialaisen Louisin ja hänen kanadalaisen kaverinsa kanssa. Menimme yhteen baariin istumaan, josta sai ostettua 50 ringgitillä eli 10 eurolla 10 pientä olutta. Kelpo hinta Suomeen verrattuna. Istuimme siellä tosiaan iltaa olusten äärellä ja pohdimme juuri sinä päivänä tapahtunutta Brysselin terrori-iskua. Veti kyllä hiljaiseksi tämän Louisin, sillä hän oli palaamassa kotiin seuraavana päivänä. Hän kertoi, että monet belgialaiset olivat pelänneet ja ehkä kauhulla odottaneetkin jotain tällaista tapahtuvaksi lähikuukausien aikana Pariisin iskujen jälkeen. Nyt olo oli monella kuulema epäuskoinen ja hämmentynyt. Louis kertoi, ettei osaa oikein odottaa mitään siitä, miltä tuntuu palata maahan, joka on totaalisessa kaaoksessa. Huh, lisää Carlsbergiä!
Seuraavana päivänä KL:ssä lyöttäydyn erään saksalaisen seuraan, joka oli erittäin haka lukemaan karttaa. Päivä sujui onnellisesti hänen perässään lipuen ja suunnista välittämättä :D Tällaista löytyi matkaltamme:
 |
| Komeaa ja karua yhdessä. |
 |
| Aina vain ylöspäin hän kapuaa. Ihminen. |
 |
| Ne tornit. Petronas towers on varmaan KL:n kuuluisin nähtävyys. Mittaa 450 metriä. |
 |
| Suurkaupungin puistossa puutkin ovat korkeita. |
Toisena iltana Kuala Lumpurissa vietimme pubirundia. Olin väsynyt päivän tarpomisesta ja edellisillan syvällisistä keskusteluista Euroopan terrorismitilanteesta, mutta päätin kuitenkin lähteä. Sillä tajusin: Aasian reissuni viimeinen ilta!!! Toinen syy osallistua pubirungilla oli se, että oli Ladies Night = ilmaiset juomat naisille KOKO illan. Mitä ihmettä, ei tuollaista tapahtu missään! Ainakaan Suomessa. Tunnelma säilyi kyllä katossa koko illan ja onneksi ilmaiset drinkit olivat enemmän mehua kuin muuta:
 |
| Petronas Towers pubirundin ekalta etapilta Sky Barista! |
 |
| Olen tasa-arvon kannattaja, joten melkein en arvostanut erillistä naisten jonoa ja sen ilmaisia drinkkejä :P |
 |
| Ja koska edelleen tasa-arvoa kannatan ja tuntui sydäntä särkevältä, että nämä chilepojat joutuivat maksamaan illastaan maltaita ja minä en mitään, niin pitihän sitä tarjota parit juomat heille. Be kind! |
Olen niin onnekas, kun saan tehdä elämässä juuri sitä mitä haluan, eli matkustaa. Varoituksen sana siis jo tässä vaiheessa kuuluu näin: aion tehdä tätä lisää. Heinäkuussa palaan Suomeen, toivon mukaan valmistun pian ja pääsen kiinni työelämään tekemään työtä, joka on raskasta ja josta silti pidän. Uskon kuitenkin nyt jo, ellei mitään radikaalia tapahdu, että reissuun heti ensi vuonna uudestaan pidemmäksi aikaa jonnekin. Nyt ajatuksissa on pidempi Aasian reissu tai Etelä-Amerikka. ...mutta mennääs nyt ensin sinne Afrikkaan :D <3
Kiitos Kaakkois-Aasia, pian nähdään Itä-Afrikka! Thank you South-East Asia, see you soon East-Africa!
